Vaikka kaupallinen joulu kilvan helkähtää, ei turvaa ja onnea löydy marketeista eikä suorittamalla hampaat irvessä jouluperinteitä. Oivalsin joulun asuvan sydämissä sekä aidossa ystävällisyydessä ja hyvyydessä.
Miksi juuri jouluna niin monessa kodissa ollaan kaukana juhlatunnelmasta?
Vaikka kaapit notkuisivat suolaisia ja makeita herkkuja sekä koti olisi koristeltu kuin joululehtien kansissa konsanaan, toistuu melko monessa kodissa valitettavasti jouluisin turvattomuus ja suorittamisen aiheuttama kireys. Puhumattakaan vähävaraisuuden aiheuttamasta tuskasta saada pöytään ylipäätänsä mitään syötävää tai lapsille lahjaa. Samalla kun kaupat mainostavat joulua jo syyskuun lopusta on yhtä totta, että vuoden pimein aika koettelee monen mielenterveyttä ja ihmissuhteita, erityisesti perhe- ja parisuhteita. Eipä ihme, että alkuvuosi sekä kesälomien jälkeinen ajankohta nousevat parien erotilastoissa.
Tänä vuonna pimeys on saapunut synkemmin. Monessa kodissa lasketaan niin sähkönkäyttöä, suihkussakäyntien kestoa että menojen kasvua. Inflaatio, energiakriisi ja sodan aiheuttamat huolet varjostavat monilla joulun ilottelua. Seksuaaliterapiatyössäni mm. taloudellinen stressi toimeentulosta, joulun perinteiden suorittamisen aiheuttamat paineet ja ylipäätänsä palautumisajan vähyys arjessa näkyvät turhautumisena, riittämättömyytenä, suruna, väsymyksenä ja kireytenä kasvoilla sekä tuntuvat ylivirittyneissä kehoissa. Eipä ihme, ettei esim. mieli virity halulle kuormituksen keskellä. Puhumattomuus tai kommunikoinnin katkeaminen lisäävät lisäksi yksinäisyyden kokemusta loitontaen läheisyyttä.
Joulumieltä etsitään ahkerasti ja joskus ihmetellään jos joku toinen ei tee samoin. Samalla, kun luonto on syksyn ajan hiljentänyt asettuen talvilevolle, me ihmiset kiihdytämme tahtia. Kirkasvalolampun avulla haemme lisäpuhtia ja lisävitamiineilla jaksamista. Pikkujoulukauden alkaessa vauhti kiihtyy. Jouluhan on ihan pian ovella. Vielä pitäisi hankkia se, tämä ja tuo sekä käydä kyläilemässä sukulaisten luona vaikka suoraan sanotusti ei huvittaisi yhtään. Someen valitaan tunnelmakuvat, kunhan niistä ensin rajataan arjen sotkut ja myrtsit ilmeet pois. Vastaavista kuvista suorituspaine lisääntyy kun omaa tilannettaan verrataan kiillotettuihin tunnelmakuviin. Meistä jokainen tietää ettei ihmisyys ole vain somekuvien huippuhetkiä. Riitelyt, mielipahat, oksutaudit ja muut pöpöt, väsymys, pyykkikasat, tiskikoneen täyttö, mitä kaikkea näitä nyt onkaan, ne ovat tavallista arkea, joulunakin. Juuri sitä sellaista mitä elämä suurimmaksi osaksi on. Työssäni asiakkailla on tarve saada puhua juurikin omista murheistaan, tunteistaan, arjen kuormituksesta, riidoista, tarpeista, kokemuksistaan yms. On tärkeää tulla nähdyksi sellaisina kuin olemme, ei kiillotettuina, muuteltuina vaan niin keskeneräisinä kuin olemme.
Joulu on perinteitä täynnä. Ennen taisi vähintään joulupukki olla kännissä jo ennen aattoiltaa, liekö joskus vieläkin. Joulurauhan julistus ei juhlahumusta huolimatta saavu säröileviin ihmissuhteisiin, ei katkeruuden täyttämiin mieliin eikä väkivallan asuttamiin perheisiin. Joululahjojen määrällä ei voi kompensoida turvallista läheisyyttä ja aikaa yhdessä. Edes kimalluksella, koristeluilla, pinnan kiillottelulla ei voi lahjoa aitoa ystävällisyyttä ja turvaa kaipaavaa sydäntä, joka syttyy ihmisyyden hyvyydestä. On se sydän sitten pienen ihmisen tai iäkkäämmänkin.
Joulumieleni oli kateissa. Löysin sen vasta hiljattain oltuani ensin vapaa-ajallani ajoittain helposti ärsyyntyvä ja arjessa aivan liian kiireinen. Oivalsin joulun asuvan sydämissä, aidossa ystävällisyydessä ja hyvyydessä. Mietin isääni ja tajusin kantaneeni pidempään surua kehossani häneen liittyen. Tajusin myös kadehtineeni perhejouluja. Sellaisia mitä joulumainoksissa näytetään sekä joidenkin ystävieni kodeissa vietetään. En voi saada sellaista ja se sattuu. En voi saada kodin täyttävää puheensorinaa, kuulla lasten riemunkiljahduksia, tuntea sellaista kodin lämpöä jota lapsena tunsin ja jota joulun taiaksi nyt kutsuisin. Oli tärkeää saada kiinni tunteistaan ja niihin liittyvistä viesteistä. Muistelin lapsuuden hautausmaalla käyntiä ennen jouluruokailua. Siihen aikaan kausivaloja oli vain muutamilla. Muistan ajomatkalla meidän hiljentäneen auton vauhtia ohittaessamme erään pihan täynnä upeita valoja puissa ja pensaissa. Ne olivat kuin talvenihmemaa keskellä pimeää. Muistan ruoan tuoksut, kutkuttavan odotuksen ja aidon joulukuusen. Muistot auttoivat joulumielen löytämisessä sekä tunteiden tunnistaminen irtipäästämisestä.
Loppukysymys kuuluu: millaiseen pakettiin sinä laitat joulun? Lisääkö se hyvyyttä itseäsi ja toisia kohtaan sekä aitoa ystävällisyyttä kuten vähävaraisten auttamista lahjakeräyksillä, pienten kanssa leikkihetkiin laskeutumista yms. Kuka sinulla päättää perinteistä ja voisiko tänä jouluna niitä tarvittaessa muuttaa. Se alkaa oman olon kuuntelemisesta, kiireen tunteen taltuttamisesta pysähtymällä. Sitä kannattaa jatkaa puhumalla, tunnistamalla omia tarpeita ja niitä jakamalla. Jos esim. juuri sinä et koe tarvetta käydä sukuhaudalla niin mitäs jos jäät kotiin ja otat hetken itsellesi ilman syyllisyydentunteita. Tai mitäs jos et nauti kaupallisesta joulusta kuten joululahjojen hankkimisesta niin kerrothan sen mieluummin kuin, että hampaat irvessä ja pankkitilin saldoa järkyttyneenä katsoen koitat miettiä jotain lahjatavaraa toisille. Jos yleensä vietät joulun yksin, voisiko tänä jouluna kysyä ystävältä, jouluna auki olevilta yhdistyksiltä, yhteisöiltä yms. voisiko joulua viettää yhdessä.
Päätimme yhdessä perheenä, ettei tänä vuonna tehdä perinteistä jouluruokaa emmekä aikatauluta jouluaattoa perinteisellä ohjelmalla. Sen sijaan lämmitämme mökkisaunan hiljaisuudessa ja leivomme jokaisen lempipizzaa.
Tämän kirjoitukseni saattelemana toivotan sinulle sydämellistä joulua!
Sydämellä Marja
