Miten kehoasi on kosketettu, katsottu ja sanoitettu?
Moikka! <3
Ihanaa kohdata sinut täällä. Ehkäpä joku päivä kuulen sinusta ja tilanteestasi kasvokkain seksuaaliterapiatapaamisessa ja/tai kohtaan sinut luennollani. Olen täällä sinua varten. Kirjoitan tällä kertaa seksuaalisuutta haavoittavasta traumasta. Trauma ja seksuaalisuus omina aiheinaan ovat isoja, liian isoja sanoitettavaksi yhteen tekstiin kattavasti. Siispä yritän nyt poimia muutamia seikkoja aiheesta. Ensin lempeästi muistutan ensiavuksesi rauhoittavan hengittämisen jos aihe nostattaa sinussa vaikeaa oloa. Huomion kääntäminen muualle tietoisesti on myös suositeltavaa.
Seksuaalinen häirintä ja seksuaaliväkivalta jättävät jäljet sekä kehoon että mieleen. Pyrin käsittelemään aihetta sensitiivisesti, kuin silkkihanskoin. Muut eivät voi koskaan tietää ulkoapäin ja ennalta miten kehoasi on kosketettu, katsottu ja sanoitettu. Tämä on terapiatyöskentelyssäni lähtökohta; kohdata sinut/ asiakkaani traumasensitiivisesti. Toiveeni olisi tämän toteutuvan myös esimerkiksi terveydenhuoltoalan asiakastyössä. Valitettavan usein kuulen työssäni toista ja olen itsekin saanut osumaa seksuaalisuuden ohittamisesta enemmän kuin kerran mm. toimenpiteen yhteydessä. Tiedäthän, että sinulla on lupa puhua, lupa tuntea ja lupa olla sinä? Esimerkiksi kehoon liittyvät toimenpiteet voivat järkyttää, huolettaa ja kipu kokemuksena viedä monenlaiseen tunnemaailmaan. Toipumisen tukemisessa tulisi aina huomioida ihminen kokonaisena. On surullista edes ajatella miten moni lähtee sairaalasta kotiin vailla kuulijaa kokemukselleen ja tukijaa kokemuksen työstämiselle sen vaikutuksesta elämään ja minuuteen sekä mahdolliseen parisuhteeseen, vanhemmuuteen yms. itselle merkitykselliseen rooliin.
Trauma voi aiheutua oman sietokyvyn ylivoimaisesti ylittävästä tapahtumasta, kuten mm. (kirja Kun tiikeri herää, Trauma ja toipuminen) onnettomuudessa, vakavasti sairastuessa, lääketieteellisessä tutkimuksessa, kirurgisessa toimenpiteessä, sodan ja erilaisten luonnonkatastrofien sekä pahoinpitelyn; väkivallan kokemisen ja todistajaksi joutumisen yhteydessä. Tämä lyhyt kuvaus on osoitus siitä, että erilaisilta ja eriasteisilta traumoilta kokonaan välttyminen on melko mahdotonta. Olemme alttiita kohtaamaan elämässämme vaikeita tapahtumia. Trauman ei silti tarvitse tarkoittaa elinkautista tuomiota vaikka se joskus voi tuntua siltä. On hyvä myös muistaa, ettei trauma synny yksiselitteisesti mahdollisen teon/ tapahtuman kautta vaan kokijan kokemuksen kautta.
Traumaattisissa tapahtumissa ja trauman aktivoituessa mieli ja keho pyrkivät suojaamaan meitä erilaisin keinoin. Nämä keinot auttavat selviytymään tilanteesta, miten viisasta. Oletko kuullut puhuttavan peuran jähmettymisestä paikoilleen sen osuessa auton ajovaloihin pimeässä? Myös me ihmiset saatamme jähmettyä, lamaantua ja jopa nukahtaa paikoillemme selvitäksemme pelottavasta ja uhkaavasta tilanteesta. Voi käydä niinkin, että taistelemme, rimpuilemme, potkimme, huudamme ja yritämme paeta. Taisteleminen, pakeneminen ja lamaantuminen johtuvat tahdosta riippumattoman autonomisen hermostomme jakautuneesta osasta eli sympaattisen hermoston toiminnasta. Emme siis itse voi valita miten toimimme oman sietokyvyn ylittävissä tilanteissa. Esimerkiksi seksuaaliväkivaltaa kokenut ei sen vuoksi pysty huutamaan "lopeta, EI" eikä rimpuilemaan jos tahdosta riippumaton hermostomme on valinnut selviytymiskeinokseen lamaantumisen tilanteessa. Kokijan kokemusmaailmassa tämä asia voi herättää itsesyytöksiä kuten miksi en laittanut vastaan, miksi en huutanut ei, apua. Tämä tieto voi kuitenkin rauhoittaa kokijan mahdollisia itsesyytöksiä ja häpeää. Tämä tieto toivottavasti hiljentää ulkopuolisten ymmärtämättömät kommentit vastaanlaittamattomuudesta. Vielä tarkennukseksi, että vaikka seksuaaliväkivallan kokija toimisi miten tahansa uhkaavassa tilanteessa, vastuu ei koskaan tekijän teosta ole hänen. Rajojen ylittäminen vastoin toisen suostumusta on rikos.
Ennenkuin jatkan asiasta kirjoittamista, haluan pysähtyä kanssasi hengittämään. Olitpa itse kokenut tai tiedät jonkun läheisesi kokeneen seksuaalisuutta haavoittavia traumoja, on tämä aihe, mikä yleensä liikuttaa, koskettaa ja voi jopa järkyttää. Ajattelen seksologina ihan kaikenlaisten traumojen vaikuttavan seksuaalisuuteen, tämä hyvin merkittävästi. Nyt kuitenkin siis hengittämisen pariin ja tietoisuusharjoitukseen.
Katso ympärillesi. Mitä esineitä/ asioita näet? Kiinnitä huomio ainakin kolmeen asiaan/ esineeseen. Vie siis tietoisesti ajatuksesi näihin asioihin ja esineisiin ympärilläsi. Mitä värejä tunnistat, millaisia muotoja havainnoit? Mitä kertoisit näistä asioista/ esineistä vaikkapa minulle jos istuisin lähelläsi kuuntelemassa? Olet tietoisuusharjoitusta tehdessä hengittänyt omaan tahtiisi, hienoa. Nyt voisit lempeästi keskittää huomiosi hengitykseesi. Laske sisäänhengittäessä mielessäsi kolmeen rauhalliseen tahtiin. Sitten hiljalleen hengität joko nenän tai suun kautta ulos laskien samalla viiteen. Pidempi uloshengitys rauhoittaa sinua. Jos kävisi niin kuin minulle eli hengitykseen keskittyminen tuntuisi aluksi vaikealta niin suosittelen uloshengityksessä puhaltamaan suun kautta ulos kuin huokaillen hhaaaa-ääntä samalla. Auttoiko? Ehkä, ehkä ei. Kiitä itseäsi itsemyötätuntoisesta hetkestä, sillä hengittämiseen keskittyminen on itselleen hyvää tarkoittava teko.
Onneksi olkoon! Sait juuri pienen maistiaisen seksuaaliterapiasta. Nimittäin asiakkaan kanssa pysähtyminen ja hänen vakauttaminen tietoisesti hetkeen ovat merkittävä osa seksuaaliväkivaltatrauman kanssa työskentelyä. Seksuaaliterapiassa emme niinkään keskity itse kokemuksen yksityiskohtaiseen tarkasteluun. Sen tiedetään lisäävän uudelleen traumatisoitumisen riskiä. Trauma ei tallennu mieleen kertomuksena jossa on selvä alku, keskiosa ja loppu. Trauman kokenut ei välttämättä edes pysty palauttamaan traumakokemuksia muistiinsa tahdonalaisesti. Seksuaaliterapiassa keskitytään asiakkaan kehon ja mielen vireyden, hermoston vakauttamiseen, asiakkaan tilanteen kartoittamiseen kuten millainen hänen toimintakykynsä on arjessa sekä omien rajojen vahvistamiseen.
Miksi sitten olen kirjoittanut sinulle lamaantumisesta, taistelemisesta ja pakenemisesta. Lyhyesti sanottuna nämä sympaattisen hermoston tilat voivat jäädä ns. päälle/ aktiivisiksi. Esimerkiksi seksuaalisuutta haavoittavan trauman kokenut voi kokea herkästi uhkaa aistiessaan ja havainnoidessaan ympäristöä. Tämä voi näkyä ylivireytenä; mm. valppautena ja vaikeutena rauhoittua. Vireystilan laskiessa samainen ihminen humpsahtaakin alivireyden puolelle missä hän lamaantuu, kokee voimakasta väsymystä, aikaansaamattomuutta jne. Tarvitsemme optimaalista vireystilaa palautumiselle, rentoutumiselle, rauhoittumiselle, mielihyvälle ja nautinnon kokemiselle. Oppiminen, tiedon käsittely ja tiedon sisäistäminen tapahtuvat myös sopivalla vireystasolla. Seksuaalista häirintää/ seksuaaliväkivaltaa kokenut tarvitsee vireystilojen vakauttamista voidakseen oppia mm. itsemyötätuntoa, oman arvokkuuden kokemisen vahvistamista ja voidakseen vakuuttaa hermostoa siitä, ettei ole mitään hätää.
Päätän tekstini nyt tähän. Saatan palata vielä myöhemmin aiheeseen, sillä se on itselle erityinen.
Koen haastavaksi sanoittaa lyhyesti aiheesta ja helposti luettavaan tyyliin. Sanojen takana on kuitenkin se, että kirjoittamani asiat näkyvät asiakkaideni kokemustarinoissa. Minunkin. Parinkymmenen vuoden takainen kokemus ei ole unohtunut mutta olen saanut siihen etäisyyttä, näkökulmia, tietoa, tukea ja ennenkaikkea olen vuosien saatossa tullut nähdyksi ja kuulluksi toivomallani tavalla, turvallisesti. Vaikka avasinkin juuri hieman itseäni voit luottaa siihen, että terapiatyössäni olen sinua varten läsnä.
Sydämellä Marja <3